Olen tuhonnut tasapainon ja raivannut tieltÀni rauhan Olen kulkenut lÀpi laaksojen, kaiken tieltÀni hÀpÀissen Sinun temppelisi tulessa, alttarit harmaana tuhkana Viimeisen taistelun hÀvisit jo kuitenkin kauan aikaa sitten Kastoin miekkani pyhÀÀn vereen Kaiken tÀmÀn eteen Nyt et sinÀ eikÀ kukaan muu Vie jumaluuttani pois Uhrasin elÀmÀni ja jÀtin kaiken taakseni jotta voisin sen kaiken tuhota edestÀni Oi sinÀ Jumalani miksi riistit kaiken sen pahuuden? Niin paljon oli tuhottavaa ja ihmissaastaa pÀÀllÀ maan Kirottu olkoon nimesi, pala ikuisesti Kaaoksen tulessa PÀÀstit syylliset liian helpolla, ilman verta, ilman kidutusta
Kauan on pahuus sisÀllÀni odottanut pÀÀsyÀ vapauteen Alkukantaisen raivoni kohdistan kaikkeen hyvyyteen Kaaoksen Jumala odota minua valtakuntaasi murenevaan Viimeinkin olen syleillyt pimeyttÀ ja tulen sinut murskaamaan Valitsin tÀmÀn varjojen tien ja janoan valtaasi kuolemaan asti Kohta kolkutan palatsisi raskasta ovea ja lunastan valtaistuimesi Monta raskasta vaikeaa valintaa on jÀÀnyt taakseni ja mieleeni Nyt tiedÀn tekoni oikeiksi viimein ja jatkan ilman katumusta Viattomat kuolivat terÀkseni edessÀ, tapoin myös naiset ja lapset Kukaan ei sÀÀstynyt raivoltani, kukaan ei pÀÀssyt pakoon Kaaoksen Jumala porttisi kutsuvat nimeÀni suuresti ylistÀen Kumarra en enÀÀ tekopyhyyttÀsi, sillÀ minÀ otan sinun paikkasi On mielesi saastunut rauhan valheista, myrkyttynyt tasapainosta Otan vain takaisin tÀmÀn maailman ja tuon sen pÀÀlle Kaaoksen Tunnen pahuuden virtaavaan sisÀllÀni, mutta olenko silti kadottanut jotain arvokkaampaa...kotini...rakkauden...