Maanantaiaamuna peltinen vekkari soi Uninen mies pesuhuoneeseen pÀin kompuroi Viikoksi taas kaulaan solmion hÀn ankkuroi
Autoa tallissa kiireessÀ kun peruutin KylkeÀ lahonneen omenapuun kolhaisin Silloin kuin tyhjÀstÀ luulen mÀ kuulleeni sen Puhkeevan kuplan ja iloisen hirnahduksen