Moi mÀ oon Ville, tapasin Veeran yks kerta Se oli kaunis, koko kaunis rakennelma Mut ei se koskaan, ei ikinÀ huomannu mua, tai huomas se mut ei se halunnu kiinnostua Se liikku eri piireis, oli kavereit tuhansii Mul ei ollu ketÀÀ, nolla kertaa nolla potenssiin Mul oli muutamii virtuaaliystÀvii mut ei ketÀÀ oikeit ihmisii Ku se oli juhliis kaupungilla kavereiden kaa Kirjotin sille kokoillan tuhat runoa SiitÀ kuinka kaunis se on, siitÀ kuinka ihana, SiitÀ kuinka haluun sen kaa naimisii ja lapsia Vanhemmat alko huolestuu ja miettii mikÀ vikana Ku istuin aina iltasin oven takana Haaveillen kuinka ihanaa ois Veeran kaa, Kuinka ihanaa ois sitÀ rakastaa
refrain: Jos rakkaus on kaikille tarkoitettu, Miksi olen luotasi karkoitettu Rantaan kuljen muistoin vie, SinÀ kaukana missÀ lie
No sit yks aamu herÀsin ja aattelin, Et tÀnÀÀ on oikee pÀivÀ Veeraa ulos pyytÀÀ MÀ laitoin hiuksiin geelii, kainaloon deodoranttii Ja olin valmis vaikka aivot pistiki hanttiin Mut en kuunnellu niit vaan kuuntelin sydÀntÀni, Olin varma et illal Veera oli vierellÀni, lÀhellÀni LÀhdin sitte kohti kouluu, Olin varma et tÀnÀÀ homma edukseni hoituu Sit mÀ nÀin Veeran, menin sen luo ja sanoin; "MÀ haluun sut rakas", mÀ sen edes sanoin Se katto mua pitkÀÀ ja kÀvi nauramaan. Sano et ei liiku luusereiden kaa Ja samantien maailma kuoli mun ympÀriltÀni, Kaikki merkitys hÀvis elÀmÀstÀni. Ihmiset eivÀt millÀÀ kÀssÀÀ, et tÀssÀ mÀsÀssÀ pÀÀssÀ TÀmÀn tÀstÀ hÀmÀrÀssÀ